Aamulla herätessäni ihmettelin, missä kamera. Sitä ei löytynyt mistään. Kävin jo ennen aamupalaa kysäisemässä sitä eilisillan ravintolasta: ei löytynyt. Kysyin myös viereisestä Plaza-hotellista, jonka ravintola Soul Kitchen Cafe oli; ei sielläkään.
Aamupalalla muistin myös Ai Veterano-ravintolan, jossa eilen pikainen ruokalistan tsekkaus, mutta en syönyt mitään, koska listalla oli oikeastaan vain kalaruokia ja ravintola oli aivan tyhjä.
Soitin sinne, ei vastausta. Lähetin sähköpostiakin, mutta ajattelin sitten, että parasta on mennä paikanpäälle. Ravintola ei ollut vielä auki, oven edessä odottava nuori mies kertoi, että boss on tulossa noin 5 minuutin kuluttua. Uudella käynnillä eilen tarjoillut rouva oli jo paikalla ja kun kysyin kamerasta, niin hän vuolaasti selitti italiaksi jotain. En ymmärtänyt paljoakaan, mutta luultavasti ihmetteli sitä, miten voi ravintolasta mitään tilaamatta selvin päin lähteä niin nopeasti, että kamerakin jää :)
Ja siellähän se kamera siis oli, kuvat tallella ja kaikki hyvin! Muistakaa siis ravintola Ai Veterano, Mestre. Maailmassa on paljon hyviä ihmisiä, joista yksi on tuon ravintolan omistajatar! Ei suostunut ottamaan edes löytöpalkkiota.
Matkalla keskustaan nähtiin myös Nations without Borders-mielenosoitus ja paljon karabinierejä.
Tämän episodin jälkeen sitten Ferraraan junalla 11:54, hinta 8 euroa, kesto 1 h 15 min.
Ferrara on aika laaja kaupunki, rautatieasemalta saa kävellä noin kilometrin varsinaiseen keskustaan. Sama pätee myös Padovaan. Miksi kaikki paikalliset - ainakin Ferrarassa - ajavat pyörällä, jonka satula on liian matalalla? Hassun näköistä ja tehotonta.
Päivälliseksi Pasticcia Ferrarese eli uunissa paistettua pastaa. Voitaikina, jonka sisällä maitokastiketta, vähän jauhelihaa ja pastaa. Kivan näköinen, pahan makuinen.
Ferrarassa on Unescon maailmanperintökohde, eipä paljon muuta sitten. Padova oli dynaamisempi ja kivempi kaupunki. Takaisin Mestressä vähän ennen puolta kuutta.
